Ehdin tänään kesken päivän kävelemään lempimaisemiini Vartiokylänlahdelle. Etätöissä on vähän yksinäistä, ja jännittää miten yläkoululaisen etäkoulun ja oman työnteon yhdistäminen sujuu tulevina viikkoina, mutta tiedän eläväni korona-aikaa todella etuoikeutetussa asemassa.
Mietin kaikkia niitä kauppojen, hoivakotien ja muiden palvelualojen työntekijöitä, jotka eivät pysty tekemään työtään etänä. Ja niitä, jotka ovat menettäneet työnsä tilapäisesti tai pysyvästi koronan takia.
Tartuntaluvut ovat meillä idässä korkeat ties kuinka monetta viikkoa. Täällä asuu paljon palvelualoilla työskenteleviä ihmisiä, jotka käyvät päivittäin työpaikallaan pitämässä yhteiskuntamme pyörät pyörimässä. Kaikki eivät pysty suojaamaan itseään ja läheisiään koronalta istumalla olohuoneessa Teams-kokouksissa.
Pidetään me muut senkin edestä niitä turvavälejä ja maskeja, pysytään kotona ja pestään käsiä. Jaksetaan vielä, vaikka korona väsyttää jo kaikkia. Tästäkin selvitään yhdessä, vaikkakin tällä hetkellä etänä.