marjakaitaniemi.fi
vasemmisto.fi -sivustolle
vasemmisto logo
12.04.2021

Omaishoitajat jätetään yksin

Tiesitkö, että Helsingissä on yli tuhat ihmistä, jotka toimivat oman lapsensa omaishoitajina? Viimeisimmät luvut, jotka löysin kaupungin nettisivuilta, ovat vuodelta 2018. Tuolloin Helsingissä oli 3 567 kaupungin kanssa omaishoitosopimuksen tehnyttä omaishoitajaa. Omaishoitajista 1 970 oli työikäisiä eli alle 65-vuotiaita. Lastaan hoiti 39 % omaishoitajista, eli lapsensa omaishoitajia oli 1 413.

Millaista elämää lasten omaishoitajat elävät? Uuvuttava on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen. Haimme ensimmäistä kertaa omaishoitosopimusta, kun lapsemme oli puolitoistavuotias. Jo tuolloin oli selvää, että lapsemme hoito on vaativaa. Hänellä oli todettu harvinainen kromosomimutaatiosta johtuva oireyhtymä, joka aiheutti paljon sairastelua ja kehitysviivästymiä.

Kaupunki kuitenkin katsoi, että omaishoidon sopimusta ei tarvitse tehdä, koska lapsemme hoitoisuus ei eroa riittävän selvästi terveen lapsen hoitoisuudesta. Jouduimme hakemaan uudet lääkärintodistukset lapsen hoitoisuudesta, teimme uuden omaishoitohakemuksen, kävimme uudelleen vammaispalvelun sosiaaliohjaajan kanssa lapsen asiat läpi, ja omaishoidon sopimus tehtiin. Tuossa vaiheessa olin itse uupunut niin pahasti, etten olisi kelvannut omaishoitajaksi. Lapsemme omaishoitaja onkin hänen isänsä.

Muitakaan tukimuotoja ei tuossa vammaisperhetaipaleemme raskaimmassa vaiheessa myönnetty, koska lapsellamme ei ollut kehitysvammadiagnoosia. Diagnoosin pystyi oireyhtymän harvinaisuuden takia tekemään vasta lapsen ollessa viisivuotias. Olen jälkikäteen miettinyt paljon sitä, miten yksin meidät jätettiin kaikkein vaikeimpana aikana. Perheessämme oli kaksi pientä lasta, joista toinen vähän väliä sairaalassa, useamman kerran teho-osastolla taistelemassa hengestään.

On käsittämätöntä, miten vähän kaupunki arvostaa lasten omaishoitajia. Meillä on ollut onni löytää hyvä hoivakoti ja pystymme pitämään vapaapäiviä kerran kuussa. Jokaisesta lakisääteisestä vapaapäivästä maksamme omavastuuosuuden. Vuonna 2018 Helsingin työikäisistä omaishoitajista selvästi alle puolet piti vapaapäiviä. Monelle perheelle sopivaa hoitomuotoa ei kerta kaikkiaan ole tarjolla.

Niistä, jotka vapaapäiviä pitävät, moni saa kaksi 12 tunnin palveluseteliä kuukautta kohti – vaikka omaishoitolain mukaan ”omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, jos hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.” Nämä perheet jätetään pysyvästi yhtä yksin kuin meidät jätettiin lapsemme ollessa pieni.

Viime vuonna Helsingin perussuomalaisten valtuustoryhmä teki talousarvioaloitteen omaishoidon tuen vapaapäivien omavastuumaksujen poistamiseksi. Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunto aloitteesta on karua luettavaa: ”Ehdotuksen sisältämää tulomenetystä kaupungille ei ole sisällytetty toimialan vuoden 2021 talousarvioehdotukseen, eikä sosiaali- ja terveyslautakunta kannata yleistä omaishoidon tuen vapaapäivien maksuttomuutta.”

Oli siis lautakunnan enemmistön mielestä oikeudenmukaista, että omaishoitajat tekevät hoitotyötään alimmillaan 400 euron kuukausikorvausta vastaan ja maksavat kahdesta tai kolmesta vapaapäivästään – mikäli pystyvät niitä pitämään.

Lautakunta ei muodostanut tätä kantaansa yksimielisesti. Perussuomalaisten Aleksi Niskanen teki vastaehdotuksen, jonka mukaan ”sosiaali- ja terveyslautakunta kehottaa kuitenkin pitämään vapaapäivien maksuttomuuden yhtenä vaihtoehtona tukea omaishoitajia konkreettisesti erityisesti lakisääteisten vapaapäivien osalta.”

Niskasen lisäksi maksuttomuutta puoltavaa vastaehdotusta kannatti vain Feministisen puolueen Katju Aro ja Vasemmistoliiton Sandra Hagman.

Takaisin etusivulle

Uusimmat blogikirjoitukset

17.06.2021

Varavaltuutettu Kaitaniemi kiittää

14.06.2021

Helsingin luonto tarvitsee suojelijoita

07.06.2021

Helsingin on tehtävä itselleen selväksi, mikä on Helenin omistuksen tavoite