Pienenä halusin pelastaa aarniometsät, ja päädyinkin ympäristötieteilijäksi. Nykyään luonnossa hengailu on minulle yksi tärkeimmistä tavoista rentoutua.
Vietän paljon aikaa lähiluonnossa Itä-Helsingissä. Täällä lähiluonnosta on taisteltu vuosia ja vuosia. Viimeksi Meri-Rastilan metsästä, joka on osa Itä-Helsingin kulttuuripuiston vihersormea, mutta meinasi silti jäädä uuden asuinalueen alle. Paikallisten aktivistien ansiosta metsä säilyy toistaiseksi metsänä.
Kunnat voivat osaltaan huolehtia siitä, että meillä säilyy monimuotoista luontoa myös tuleville sukupolville. Varsinkin Etelä-Suomessa suojeltuja alueita pitäisi olla selvästi nykyistä enemmän. Lähiluontokohteiden arvo pitäisi tunnustaa nykyistä selvemmin myös Helsingin maankäytön suunnittelussa. Ja on myös muistettava, että pääsy luontoon voi lisätä tai vähentää kuntalaisten eriarvoisuutta. Esteetön pääsy lähiluontokohteisiin on taattava kaikenlaisille helsinkiläisille.